"On se hurja"

Siirtymäpäivä Colorado-New Mexico

Aamutuimaan heitimme hyvästit Colorado Springsille ja suuntasimme dodgen nokan kohti etelää, sen kummemmin aikataulua tai seuraavaa kohdetta miettimättä. Eilinen urheilu korkealla sai aikaan sen, että tänään on ollut vallan puhditon päivä. Reitille oli luvattu ukkoskuuroja, mutta sään haltija oli suotuisampi ja käytännössä ajoimme koko päivän muutaman hetken ukkosen edellä. Salamoita saimme kyllä ihailla ja loppumatkasta osuimme muutamaan sadekuuroonkin, mutta normipäivän mukaisesti: melkein koko päivä retkuiltiin auringonpaisteessa.

Ensimmäinen stoppi oli New Mexicon Las Vegas, (ei siis se Vegas) jossa pyrähdimme pikaisesti tankilla ja mäkkärilounaalle, samalla pipastiin Wallgreensilla katsastamassa pikkukylien ruokakauppakulttuuria ja täydentämässä vesivarastoja.

Eksyimme Santa Fe:n pääkadulle ihastelemaan kauniisti rakennettua pikkukaupunkia ja pikkuputiikkeja. Ja koska olemme automatkalla, se tarkoittaa että ihastelimme niitä auton ikkunasta ohi ajaessa.

Illan alkaessa hämärtää olimme päässeet Albuquerqueen parin isomman moottoritien risteykseen, joten päätimme pystyttää leirin tänne. Koska rouvan visassa on vielä varaa, otimme huoneen Rio Grande blw:n Best Western-hotellista (todellinen syy oli se, ettei Albublaablaan kohdalla ole samanlaisia ilmoitustauluja kuin muualla moottoriteiden rampeilla, jossa kerrotaan mitä majapaikkoja seuraavan exitin kohdalla on.. Niinpä sokkona jostain exitistä pois moottoritieltä ja niskat pyörimään minkä tahansa majapaikan suuntaan.)

Meillä kävi aika munkki tämän hotellin kanssa. Tämä on siisti, kivan näköinen, ei haise ummehtuneelle ja on noin kilometrin päässä Rio Grandesta ja alkuperäisestä route66:sesta.. Joten ehtoon ratoksi kävimme ajelemassa kyseistä nostalgiareittiä Albublaablaan lähiöiden läpi, eikä ympäristö ollut läheskään niin houkuttelevaa kuin hotellialue: otsanahkaa myöten tatuoituja meksikaaneja avolava-autoillaan, aikuisten videopaikkoja (lemmikit ei ole sallittuja) ja deekuja joka kadun kulmauksessa.. Mutta nythän me ollaan oikeutettuja ostamaan route-kamaa vaikka ja kuinka paljon ja kehuskelemaan saavutuksillamme pikkupienissä.

Hotellille palaaminen oli taas himpun verran haastavaa, edessä oli maailmankaikkeudenikinäsuurinjamonimutkaisin eritasoliittymäkompleksi. Ainakin kuudessa tasossa kulki vähintään 18 kaistaa eri suuntiin, voi sitä nostalgian hetkeä kun ensimmäisen kerran ajoi Rovaniemellä.. Yksi kaistanvaihto meni pieleen ja jälleen kerran otettiin "lähiö tutuksi"-ajelu. Loput illasta tulemme pysymään tiukasti aidatulla hotellialueella, emmekä hankkiudu hankaluuksiin. Huomenna valumme kohti Grand Canyonia, tässä on vain se haastavuus, että viikonloppu painaa päälle ja majapaikkojen hinnat pompsahtavat aika rajusti ylöspäin. Toivottavasti me emme kuitenkaan joudu yöpymään autossa - vaikka ruova on valmis myymään sielunsa tuosta kiesistä ja kuvaa sitä enemmän kuin mitään maamerkkiä..