Go west

Kaksi päivää Las Vegasin hulinaa on takana. Bullsheadin jälkeen Las Vegas oli isompi, värikkäämpi, meluisampi ja muovisempi. Hotellikompleksit olivat toinen toistaan hienompia, loistavampia ja viihdyttävämpiä. Asuminen, juominen ja syöminen olivat edullista, autolla pääsi kaikkialle, parkkipaikat olivat ilmaisia mutta kaikella on hintansa. Tässä kylässä rahoistaan olisi päässyt hyvin helposti eroon.

Sunnuntaina pääsimme kirjautumaan hotelliin jo paljon ennen "virallista" aikaa. Heitimme kamat huoneeseen ja lähdimme hukkautumaan autolla kaupungin vilinään. Rouvan kaadettua makaronisalaatin syliinsä, oli aivan pakko(?) käydä ostamassa vähän uusia vaatteita Macy´silta.. Pari sataa dollaria köyhempinä palasimme hotelliin vaihtamaan vapaalle. Ilta kului hotelleita läpi kävellessä, parin litran drinkkiä siemaillessa ja sinne tänne muutamia dollareita pelatessa.

Maanantaina sian puuppaamisen aikaan ryntäsimme kylän laidalla olevaan Premium Outlettiin säästämään vaatteissa. Kaksi shop-a-holic-syndroomaista säästi oikein urakalla tuntikausia.. Visan vinguttua tarpeeksi kiersimme autolla pääkadusta hieman etäämmällä olevia hotelleita. Nousimme Stratosphere-hotellin näköalatorniin taivastelemaan korkealle rakennettuja huvipuistovemputtimia - tai toinen meistä ihasteli niitä ja toinen seisoi tiiviisti sisäkurvissa, tuijotti seinää ja pelkäsi maanjäristystä ja nopeaa & tuskallista kuolemaa.. Venetsia-hotellin katto ja kanaalit olivat hienoja, Pariisissa oli torni, Miracle Milella oli kauppoja (paitsi ei muuten levykauppaa, josta rouva voisi shoppailla country-levyjä), ja Hard Rock-hotellista löytyi herralle pipo. Henkilökunnalle on ostettu tuliaisia, ja lisää pitäisi vielä etsiä, muuten ne kivittää meidät työpaikan takaovelle maanantai-iltana. Eilen illalla keskityimme hyvinkin tiukkaan hengailuun, pelailuun ja parin litran drinkkeihin.

Las Vegas jakoi seurueemme mielipiteet aika tasan kahtia. Pampulalla oli hauskaa, jehnaa ja mukavaa ja minä en pitänyt siitä oikeastaan yhtään. Perhelomakohteeksi tuosta kaupungista ei oikeastaan ole, vaan siellä täytyisi olla kevytkenkäisellä kaveriporukalla, tuhannen humalassa ja tukko seteleitä molemmissa käsissä niin viihtyminen olisi takuuvarmaa.

Tänään pakkasimme jo nyt alimitoitetut matkalaukut autoon ja suuntasimme kohti Los Angelesia. Bakerin pikkukylän kohdalta käänsimme kohti Death Valleyn tietä ja ajelimme sitä muutaman kymmenen kilometriä vain huomataksemme, ettei maisema muutu miksikään. Kuivaa heinikkoa ja aakeeta laakeeta ja horisontissa vuoret. Keula takaisin kohti Interstatea. Kuljettajan mukaan ajamisesta on tullut huomattavasti helpompaa tämän parin viikon aikana, eikä Los Angeles jännitä enää niin megalomaanisesti kuin Chicagon ruuhkissa. Eniten harmittaa se, ettei tätä autoa kuulemma saa ottaa mukaan kotiin.. Navigaattorin kanssakaan ei ole enää ollut niin isoja taisteluita kun älysimme laittaa kartan näkymään 3D-versiona, helpottaa muuten kummasti sillä hetkellä kun yhdensuuntaisia kaistoja yli viisi kappaletta ja oikea exit-kaista hakusalla.

Loma alkaa kääntymään loppumista kohti, ja se jo osaltaan tuo vähän haikeutta tähän kaikkeen. Tiedossa on se, että välttämättä emme enää koskaan ajele näitä teitä tai näe teiden varsilla olevia pikkukaupunkeja ja levähdysalueita. Muutenkin kotiinpaluu on tullut jo puheisiin mukaan, vaikka onhan tässä vielä päivätolkulla aikaa hengailla Angelesissa ja toimintaakin on suunniteltu enemmän kuin rouvan jalat kestää..

Anglesin hotellina on Hilton Hollywood Blv:lla. Kävimme illan ratoksi parin tunnin ajelulla katselemassa ne kuuluisimmat jutut, eli Rodeo Driven (autoja, tuhansia autoja), Santa Monican rannan (hemmetisti hiekkaa, pimeää ja rouva oli varma että meidät puukotetaan, raiskataan ja sen päälle vielä murhataan jos poistumme autosta... poistuimme rannalle..ei tapettu..) ja Hollywood&Sunset Blv:n (lisää autoja, miljardeja autoja jotka kaikki ajoivat kaasu pohjassa). Koska aurinko on jo laskeutunut, kaupunki ei oikein näyttänyt niitä parhaita puoliaan.. Ainakaan näissä olosuhteissa, kun molemmat tuijottaa vasemmalla silmällä navigaattoria ja oikealla joka puolella kikkailevia autoja. Mutta josko huomenna tähänkin kaaokseen tulisi jonkinlainen selkeys, yritämme päästä joko Universal Studioille kierrokselle tahi hyppäämme jälleen kerran turistibussin kyytiin ja haemme vähän tuntumaa kaupunkiin jonkun toisen ohjatessa autoa.