Hieman yli puolet menomatkasta on nyt istuttu paikallaan, ja jos eilen ruikutin siitä jatkuvasta seisomisesta (4h Madonnan konsertissa) tai kävelemisestä (ainakin kymmenkunta kilometriä) niin tänään voin hyvällä syyllä heittäytyä säälipalloksi tästä istumisesta.
Tottakai bisnesluokassa istuessa tunnelma voisi olla aika erilainen. Nikotiinipurukumia on mennyt melkein levyllinen, ja matkaa on vielä nelisen tuntia jäljellä. =)
Reilun kahden tunnin yöunien jälkeen ensimmäinen lento meni lähinnä koomassa vieruskaverin olkapäätä kuolatessa (pas).
Jostain ihmeellisestä syystä kuvittelimme, että meillä on kohtalaisen hyvin aikaa käydä vaikka syömässä, koska tämä lento lähti vasta parin tunnin päästä edellisen laskeutumisesta. Hiihtelimme kuitenkin Brysselin kentän B-terminaaliin, josta AA läksii taipaleelle. Oli hiukan kolho tunnelma olla ainoat sinne päin matkalla olevat ihmiset, tai sitten me löysimme - taas uuden kiertotien.
Oikea porttikin löydettiin aika helpolla, mutta koska olemme matkoilla byrokratian kehtoon, ei koneeseen lähteminen taaskaan onnistunut Helsingistä saatua lippua vilauttamalla ja iloisesti hymyilemällä. Portilta B5 meidät palautettiin portille B1 jossa oli lähtöhaastattelu - vaikka et ymmärtäisikään kaikkia kysymyksiä, on aina parasta vastata "ei" - ja josta saimme vihreän kupongin koneessa täytettäväksi. Sen jälkeen jonotus seuraavalle luukulle, josta saimme koneeseen nousuun oikeuttavan lentolipun. Jännää tässä hommassa on tuo estan käyttö, sehän pitää olla hoidettuna ennen lähtöä, mutta kun ei se järjestelmä vielä toimi muualla kuin internetissä.. Eli edelleen täytetään vanhanaikainen viisumihakemus koneessa ja se perhekohtainen maahantulolomake.
Tämä kevyt karjanjuoksutus aiheutti sen, että meidän vapaa oleilu Brysselin 100% tupakointivapaalla (prkeleen nipottajat) kentällä supistui yhteen pikamatkaan pystykahvilaan ja sormella näyttämällä ostettuun patonkiin.
Nyt kuitenkin Boeing 777 vie meitä vakain siivin kohti Yhdysvaltoja. Deltan koneeseen verrattuna tällä yhtiöllä on paljon pienempi elokuvavalikoima, alkoholijuomat ovat maksullisia ja lentoemot ovat suurimmaksi osaksi setiä, kalpeanaamoja ja tasan yhtä yrmeitä kuin Deltalla.
Tupakantuskissa kärvistelyä ei helpota yhtään se, että Chicagon kentällä odottaa parin tunnin tetsaamiset matkalaukkujen, läpivalaisujen, tulliin jonottamisien, sormenjälkien ja kuvan antamisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti