Maailmankaikkeuden historian kolmas hääpäivä valkeni Topekan motellissa Interstaten vieressä. Eipä tiennyt tyttö mihin kaikkeen lupautui, kun sanoi sen kuuluisan "tahdon". ;) Nyt ajellaan kohti vuoristoa Walmartista ostettu kuohuviinipullo takakontissa ja neuvotellaan siitä, otetaanko seuraavaksi kahdeksi yöksi Ihan Oikea Hotelli jossa on Ihan Oikea Aamupala vai jatketaanko yöpymisiä näissä tienvarsimotelleissa, joissa mukana olevat Pirkka-nenäliinatkin ovat isompia kuin kylpypyyhkeet.
Niin iso on Kansasin taivas. Silmänkantamattomiin peltoja, elokuvista tuttuja tuulimyllyjä, isoja karjalaumoja ja heinää. Heitimme Topekalle hyvästit jo ennen aamuyhdeksää ja suuntasimme kohti länttä. Tälle päivälle olemme varanneet pisimmän yhden päivän ajomatkan, eli tarkoituksena on saavuttaa Colorado Springs illansuussa. Kilometrejä pitäisi kertyä noin 800, josta jo noin 600 kilometriä on takana päin. Ylitimme juuri Coloradon osavaltion rajan, vähän sitä ennen meni ensimmäinen kolmesta ylitettävästä aikavyöhykkeestä. Coloradon puolella taivaanrannassa alkoi näkymään hieman pilvenhattaroita, muuten koko päivä on päästelty kirkkaassa auringonpaisteessa ja lämpömittari on noussut aamun 74 asteesta 88 asteeseen ja kello on vasta kaksi iltapäivällä, joten onneksi autossa on ilmastointi.
Poikkesimme matkan varrella muutamaksi tunniksi pois interstatelta ja huristelimme pienempää highwayta, sen tuloksena rouva pääsi auton rattiin ja keula on keltaisenaan heinäsirkanraatoja - yök. Mutta olihan maisemat kohdallaan! Melkein 60 km pitkä tie jolla ei juurikaan ollut vastaantulijoita ja koko matkaan mahtui kaksi mutkaa ;) Niitä ehtikin alkaa jännittämään jo muutamaa kilometriä ennen.
Tuulilasi pitäisi pysähtyä pesemään jonnekin, eikä koko auton peseminenkään tekisi yhtään pahaa. Vaikka täällä ei olekaan samaan tahtiin hyttysiä kuin kotopohjoisessa, jotain kuivaa ja kovaa napsahtelee tuulilasiin tasaisin väliajoin. Teiden varsilla näkyy aika paljon auton alle jääneitä pesukarhuja ja muita karvaöttiäisiä, olisi todella kurjaa törmätä johonkin yhtä isoon kuin oma pieni koera kotona.. Mutta toistaiseksi olemme kuitenkin onneksi välttyneet siltä kohtalolta.
Aamutuimaan lähdettäessä tuli huomattua se, että taitaa kuitenkin olla ihan hyvä ratkaisu ajaa idästä länteen -suuntaisesti mannerta läpi, koska aamuaurinko on matalalla ja se paistaa suoraan idästä. Toiseen suuntaan kulkiessa muutama ensimmäinen tunti voisi olla aika haastavaa. Toki aikaero Suomeen palatessa on rankempi kuin itärannikolta kotiutuessa, mutta yrittäjäthän on tottuneet vähiin uniin, eikä kukaan muutenkaan osaa kiinnittää huomiota meidän mustiin silmänalusiin. Vaikka normaalisti työskentelemme yhdessä ja menemme yhtä matkaa kotiin puhumaan työasioista, täällä on arki työntynyt aika taka-alalle. Tämä on niin kaukana siitä normaalista elämästä, ettei työjuttuja tule todellakaan puitua 24/7, ja se jos mikä on tehnyt hyvää! Toki kaupoissa käydessä sitä katsoo esillepanoa ja muita juttuja ammattilaisen silmin, mutta muuten täällä on taas muistunut mieleen se aika, kun kumpikin oli vielä "normaaleja" ihmisiä ja meillä oli muitakin jutunaiheita kuin työ. Parisuhdematkailua parhaimmillaan.
Näiden aakeiden laakeiden jälkeen Limingan suorat tuntuvat naurettavan pieniltä ja poloisilta. Ja automaateista saa kirsikkacokista, jiihaa, se on suurinta herkkua ikinä!
Katsotaan, jahka päästään Colorado Springsiin, että jäämmekö sinne yhdeksi vai kokonaista kahdeksi yöksi. Mielenkiintoisia juttuja siellä ainakin olisi esitteen mukaan tarjolla mm. autolla yli neljään kilometrin korkeuteen vuoren huipulle vievä tie ja seitsemän vesiputouksen vaellusreitti - siis jotain sitä, mihin Kittilässä asuessa ehti tottua ;)
-
Colorado Springs löytyi navigaattorista huolimatta. Tämän reissun jälkeen tuo vekotin saa olla hyvin pitkän aikaa hyvin rauhassa.. Kävimme seikkailemassa Manitou Springsissa ennen kuin palasimme tuttuun ja turvalliseen tienvarsimotelliin. Täksi yöksi katon pään päälle tarjosi Days Inn-ketju. Sama kokolattiamatto näissä kaikissa näyttää olevan ja yhtä ummehtuneet kylppärit.
Huomisen suunnitelmia on hiottu. Vastaanoton heebo antoi vinkin, että ulkoilma-aktiviteetit kannattaa sijoittaa aamupäivään, koska iltapäivisin sateiden riski on aina suurempi. Niinpä aamulla hyppäämme autoon ja lähdemme kohti Pikes Peak-reittiä. Se on ollut yksi tämän reissun suurista tavoitteista.
Onhan tämä hieman hankalaa toimia vieraalla kielellä, vaikka englantia onkin tullut opiskeltua kohtalaisesti. Pieni esimerkki siitä: kerroin vastaanoton miehelle, että "me teimme muroja kun näimme vuoret ensimmäisen kerran" kun tarkoitus oli kertoa meidän hurranneen.. Niinpä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti