Tämä kuumuus on karua. Auton mittari naputtelee 99 astetta F:ää, eli lähemmän 40 astetta Celsiusta.. Onneksi motellissa on huoneessa toimiva ilmastointilaite nurkassa napottamassa.
Olemme super8-motellissa Pridgetonin kylässä. Poistuimme tieltä 270 rampissa 20B ja tämä motelli napsahti sopivasti tien oikealle puolelle. Yhdestä yöstä maksamme 49,99 yö plus verot, eli kokonaisuudessaan lystille jäi hintaa vähän yli 50 taalaa laaki. Huone on hintansa arvoinen silloin kun ilmastointi toimii, eikä lattialla vilistele pikkuriikkisiä elukoita - ainakaan valojen ollessa päällä.
Aamulla rynnättiin ulos Chicagosta, TomTom selosti koko matkan asiantuntevasti, mutta me kuuntelimme vain puolella korvalla ja sen myötä tutustuimme myös hieman syrjäisempiin kolkkiin. Mittayksiköiden kanssakin yritimme hieman pelleillä, mutta kun Matti - Suomi kertoo kääntymisen olevan 800 jaardin päästä, niin onko se paljon vai vähän? Metrijärjestelmä koko maailmaan ry odottaa jäseniä, minulle voi ilmoittautua. Poikkesimme 100 kilsaa Chicagosta olevassa Outletissä kauhistelemassa sitä, että Bossin farkut maksavat neljäsosan Suomen hinnoista (pas ei raskinut ostaa) ja RayBanit ovat samoissa hinnoissa (Ne Pas raski ostaa..) Nyt sitten säästetään ja syödään mäkkärillä loppureissu. Pääsimme myös kokeilemaan ensimmäistä tankkaamista tällä mantereella, ja hyvinhän tuo meni. Luottokortti koneeseen, bensapistooli käteen, pistoolitelineen alla oleva sokka ylös ja tavaraa tankkiin. Tankkaamisen loputtua kone kysyy, haluatko kuitin ja tulostaa sen. Mikäli kuittia ei heru yrittämisestä huolimatta, sen voi käydä hakemassa huoltoaseman rahastajalta. Simppeliä ja helppoa.
Lämpö on noussut koko päivän ajan. Auton oven avatessa tulee hillitön halu heittäytyä takaisin sisään ja vääntää ilmastointi täysille. Ottaen huomioon, että olemme vielä kohtalaisen pohjoisessa osassa maata, mitähän etelässä on luvassa?
Illan ratoksi kävimme ilta-ajelulla St Louisissa katsomassa kaupungin tunnusmerkkiä, Eero Saarisen suunnittelemaa kaarta. Vaikka eilen Chicagossa tuli käveltyä noin 400 metrin korkeudessa, niin tuo puolet matalampi kaari oli kuitenkin hyvin vaikuttavan näköinen ilta-auringon loisteessa.
Kotimatkalla ärsyttävä pikkunälkä istahti takapenkille ja otimme navigaattorin kanssa hieman yhteen siitä, mihin päin suunnistamme syömään. Suomen Matti kun on hieman rajoittunut noissa neuvoissaan silloin, kun kaistoja on yli kolme kappaletta samaan suuntaan. Mutta pienen ghettoseikkailun jälkeen olimme taas kupu ravittuna ja ilman luodinreikiä takaisin motellin pihalla.
Huomenna jatkamme kohti länttä, tavoitteena olisi päästä Kansas Cityn lähistölle hengailemaan seuraavaksi yöksi. Nyt saa kuitenkin isompien kaupunkien keskustat olla hetken aikaa rauhassa meidän puolesta ja siirrymme köröttelemään hieman rauhallisemmille teille ja pienempiin taajamiin.
Olemme super8-motellissa Pridgetonin kylässä. Poistuimme tieltä 270 rampissa 20B ja tämä motelli napsahti sopivasti tien oikealle puolelle. Yhdestä yöstä maksamme 49,99 yö plus verot, eli kokonaisuudessaan lystille jäi hintaa vähän yli 50 taalaa laaki. Huone on hintansa arvoinen silloin kun ilmastointi toimii, eikä lattialla vilistele pikkuriikkisiä elukoita - ainakaan valojen ollessa päällä.
Aamulla rynnättiin ulos Chicagosta, TomTom selosti koko matkan asiantuntevasti, mutta me kuuntelimme vain puolella korvalla ja sen myötä tutustuimme myös hieman syrjäisempiin kolkkiin. Mittayksiköiden kanssakin yritimme hieman pelleillä, mutta kun Matti - Suomi kertoo kääntymisen olevan 800 jaardin päästä, niin onko se paljon vai vähän? Metrijärjestelmä koko maailmaan ry odottaa jäseniä, minulle voi ilmoittautua. Poikkesimme 100 kilsaa Chicagosta olevassa Outletissä kauhistelemassa sitä, että Bossin farkut maksavat neljäsosan Suomen hinnoista (pas ei raskinut ostaa) ja RayBanit ovat samoissa hinnoissa (Ne Pas raski ostaa..) Nyt sitten säästetään ja syödään mäkkärillä loppureissu. Pääsimme myös kokeilemaan ensimmäistä tankkaamista tällä mantereella, ja hyvinhän tuo meni. Luottokortti koneeseen, bensapistooli käteen, pistoolitelineen alla oleva sokka ylös ja tavaraa tankkiin. Tankkaamisen loputtua kone kysyy, haluatko kuitin ja tulostaa sen. Mikäli kuittia ei heru yrittämisestä huolimatta, sen voi käydä hakemassa huoltoaseman rahastajalta. Simppeliä ja helppoa.
Lämpö on noussut koko päivän ajan. Auton oven avatessa tulee hillitön halu heittäytyä takaisin sisään ja vääntää ilmastointi täysille. Ottaen huomioon, että olemme vielä kohtalaisen pohjoisessa osassa maata, mitähän etelässä on luvassa?
Illan ratoksi kävimme ilta-ajelulla St Louisissa katsomassa kaupungin tunnusmerkkiä, Eero Saarisen suunnittelemaa kaarta. Vaikka eilen Chicagossa tuli käveltyä noin 400 metrin korkeudessa, niin tuo puolet matalampi kaari oli kuitenkin hyvin vaikuttavan näköinen ilta-auringon loisteessa.
Kotimatkalla ärsyttävä pikkunälkä istahti takapenkille ja otimme navigaattorin kanssa hieman yhteen siitä, mihin päin suunnistamme syömään. Suomen Matti kun on hieman rajoittunut noissa neuvoissaan silloin, kun kaistoja on yli kolme kappaletta samaan suuntaan. Mutta pienen ghettoseikkailun jälkeen olimme taas kupu ravittuna ja ilman luodinreikiä takaisin motellin pihalla.
Huomenna jatkamme kohti länttä, tavoitteena olisi päästä Kansas Cityn lähistölle hengailemaan seuraavaksi yöksi. Nyt saa kuitenkin isompien kaupunkien keskustat olla hetken aikaa rauhassa meidän puolesta ja siirrymme köröttelemään hieman rauhallisemmille teille ja pienempiin taajamiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti