Niin helposti käy maailman valloitus, ainoastaan pieni kilahdus kertoo sähköpostin saapuneen ja sen jälkeen mikään ei ole entisellään..
Olemme keski-ikäinen, keskituloinen, massasta erottumaton pariskunta Pohjois-Suomesta. Kummallakaan meistä ei ole lävistyksiä tahi muutakaan häiriötekijää ulkonäössään. Hankimme leipämme keskiluokkaisina yrittäjinä. Ainoa asia, joka erottaa meidät paritalosta, 1,8 lapsesta ja kahdesta japanilaisvalmisteisesta autosta on intohimomme matkailuun. Ja - toisten harmiksi - en puhu reppureissaamisesta ja extreme-kokemuksista vaan ihan perinteisestä keskiluokkaisesta white trash ulkomaanmatkailusta jossa majoitutaan edes parin tähden hotelleihin ja pyritään tavalla tai toisella eroon kurjuuden maksimoinnista ja arkielämästä.
Aloitimme love storyn alkuaikoina retkuilemisen perinteiseen Matti ja Mervi -tyyliin Tallinnasta. :) Käsi ylös ihan reilusti, jos joku on joskus käynyt siellä. Seiska ei suostunut reissua maksamaan, joten se kaivettiin omasta kukkarosta. Sen jälkeen olemme käyneet Egyptissä, muutaman kerran Italiassa, Portugalissa, Espanjassa, Maltalla, Saksassa, erinäisiä kertoja Norjassa sekä nyt keväällä USA:ssa Memphis-New Orleans -turneella.
USA:n reissu oli niin mainio, että se jäi kaivelemaan. Varsinkin kun ekalla reissulla meillä oli turhan tiukasti ohjattu matkaohjelma, ettei sooloilulle jäänyt käytännössä yhtään aikaa. Ja niitä koettavia paikkoja olisi ollut niiiiin paljon. Mutta kohtalolla on tapana puutua peliin, varsinkin silloin kun kyseessä on pari yllytyshullua. Kohtalolla oli tässä tapauksessa sormensa pelissä, kun se yhtenä iltanan viskasi sähköpostiin KalevaTravelin sähköpostin jossa mainostettiin Route66-pakettimatkaa.
Pyysimme tarkemmat tarjoukset KalevaTravelilta, mutta hiukan asiantuntevuuden puutteeseen ja toiveitten perille menemättömyyteen pettyneinä pyysimme tarjousta myös Killroylta, josta saimmekin kaikin puolin paremman vastauksen tarjouksineen.
Kuitenkin nämä tarjoukset olivat sen verran kalliita ja sitovia, että suuressa viisaudessamme ajattelimme että kohtuu kokeneina(?) omatoimimatkailijoina varaisimme kaiken kuitenkin itse. Kaiken maailman keskustelupalstat kahlattuamme päätimme varata heti vain lennot, auton ja majoitukset etukäteen suurimmista kaupungeista Chicago, Los Angeles ja Las Vegas.
Yksinkertaisimmat ja helpoimmat lennot tarjosi -yllätys yllätys - sinivalkoisin siivin Finnair. Meno on 7.8. Brysselin kautta Chigagoon ja paluu 21.8. Los Angelesista New Yorkin kautta Helsinkiin. Lennoille hintaa tuli kahdelta hengeltä vähän reilut kaksi tuhatta euroa. Aika kallista, mutta saimme juuri myytyä tarpeettomaksi huomatun asuntovaunun. Lennot toimittaa Finski ja American Airlanes - toivottavasti heillä on hieman vähemmän yrmeitä lentoemoja kuin edellisellä - Deltalla lennetyllä - matkalla olleet tummat ja tuuheat mammat. Finnairin pistetilikin karttuu ihan mukavasti noiden retkien myötä, joten jatkossa meidät varmasti tullaan olemaan näkemättä Berliinissä, Pariisissa tai Wienissä.
KLM oli käytännössä kokonaan blokattu pois lentoyhtiöiden vaihtoehdoista. Aiemmalla reissulla olimme heidän lentojensa varassa ja se kuuluisa jokin meni vikaan.. Saavuimme Suomeen 26 tuntia myöhässä aikataulusta ja aika laaja miehen sukuelin otsassa törröttäen.
Anyway, tänäänhän on vasta juhannuspäivä, joten matkaan on vielä vajaat kaksi kuukautta aikaa.. Mutta kuumetta alkaa olemaan jo ilmassa kovin vahvasti. Lukemiemme muiden kertomusten perusteella olemme jo nyt varanneet pari hotelliyötä. Chigagon hotelli on hakusessa, mutta Las Vegasin hotellina tulee olemaan Excalibur. Ennakkoveloitus Excaliburista Visalla yhdestä yöstä oli 62 dollaria, eli tämän hetken mukaan 47 euroa. Los Angelesissa mennään Universalin Hiltoniin parin yön ajaksi (huone on jo varattu, vain hinta on hukassa) ja ihan viimeinen yö tullaan olemaan jossain lentokentän lähellä olevassa hotellissa.
Auto on vuokrattu Suomen Europcarin kautta (suhteet, nuo ihanat suhteet auttavat joka asiassa) National Car toimittaa meille Pontiac G6:n. Parin viikon vuokra siitä on 600 euron pintaan. Ihan kaikkia autosta tulevia lisämaksuja ei ole vielä tiedossa, mutta eiköhän aika nekin näytä. Oma TomTom on päivitetty jo USA:n kartoille, tietysti autovuokraamosta olisi ollut mahdollisuus vuokrata auto ja navigaattori, mutta on ehkä hieman helpompi lähteä suhaamaan maailman turuilla ja toreilla suomenkielisen neuvonnan avustamana. Rouvan kännykkä on myös päivitetty sellaiseeen, joka toimii jenkkilässä (edellinen reissu opetti, ettei ole laisinkaan kiva laskeutua Eurooppaan ja huomata, että vastaajassa on 48 viestiä ja tekstaria pukkaa koko ensimmäisen vuorokauden).
Mutta näillä mennään - tahi tullaan menemään.
Olemme keski-ikäinen, keskituloinen, massasta erottumaton pariskunta Pohjois-Suomesta. Kummallakaan meistä ei ole lävistyksiä tahi muutakaan häiriötekijää ulkonäössään. Hankimme leipämme keskiluokkaisina yrittäjinä. Ainoa asia, joka erottaa meidät paritalosta, 1,8 lapsesta ja kahdesta japanilaisvalmisteisesta autosta on intohimomme matkailuun. Ja - toisten harmiksi - en puhu reppureissaamisesta ja extreme-kokemuksista vaan ihan perinteisestä keskiluokkaisesta white trash ulkomaanmatkailusta jossa majoitutaan edes parin tähden hotelleihin ja pyritään tavalla tai toisella eroon kurjuuden maksimoinnista ja arkielämästä.
Aloitimme love storyn alkuaikoina retkuilemisen perinteiseen Matti ja Mervi -tyyliin Tallinnasta. :) Käsi ylös ihan reilusti, jos joku on joskus käynyt siellä. Seiska ei suostunut reissua maksamaan, joten se kaivettiin omasta kukkarosta. Sen jälkeen olemme käyneet Egyptissä, muutaman kerran Italiassa, Portugalissa, Espanjassa, Maltalla, Saksassa, erinäisiä kertoja Norjassa sekä nyt keväällä USA:ssa Memphis-New Orleans -turneella.
USA:n reissu oli niin mainio, että se jäi kaivelemaan. Varsinkin kun ekalla reissulla meillä oli turhan tiukasti ohjattu matkaohjelma, ettei sooloilulle jäänyt käytännössä yhtään aikaa. Ja niitä koettavia paikkoja olisi ollut niiiiin paljon. Mutta kohtalolla on tapana puutua peliin, varsinkin silloin kun kyseessä on pari yllytyshullua. Kohtalolla oli tässä tapauksessa sormensa pelissä, kun se yhtenä iltanan viskasi sähköpostiin KalevaTravelin sähköpostin jossa mainostettiin Route66-pakettimatkaa.
Pyysimme tarkemmat tarjoukset KalevaTravelilta, mutta hiukan asiantuntevuuden puutteeseen ja toiveitten perille menemättömyyteen pettyneinä pyysimme tarjousta myös Killroylta, josta saimmekin kaikin puolin paremman vastauksen tarjouksineen.
Kuitenkin nämä tarjoukset olivat sen verran kalliita ja sitovia, että suuressa viisaudessamme ajattelimme että kohtuu kokeneina(?) omatoimimatkailijoina varaisimme kaiken kuitenkin itse. Kaiken maailman keskustelupalstat kahlattuamme päätimme varata heti vain lennot, auton ja majoitukset etukäteen suurimmista kaupungeista Chicago, Los Angeles ja Las Vegas.
Yksinkertaisimmat ja helpoimmat lennot tarjosi -yllätys yllätys - sinivalkoisin siivin Finnair. Meno on 7.8. Brysselin kautta Chigagoon ja paluu 21.8. Los Angelesista New Yorkin kautta Helsinkiin. Lennoille hintaa tuli kahdelta hengeltä vähän reilut kaksi tuhatta euroa. Aika kallista, mutta saimme juuri myytyä tarpeettomaksi huomatun asuntovaunun. Lennot toimittaa Finski ja American Airlanes - toivottavasti heillä on hieman vähemmän yrmeitä lentoemoja kuin edellisellä - Deltalla lennetyllä - matkalla olleet tummat ja tuuheat mammat. Finnairin pistetilikin karttuu ihan mukavasti noiden retkien myötä, joten jatkossa meidät varmasti tullaan olemaan näkemättä Berliinissä, Pariisissa tai Wienissä.
KLM oli käytännössä kokonaan blokattu pois lentoyhtiöiden vaihtoehdoista. Aiemmalla reissulla olimme heidän lentojensa varassa ja se kuuluisa jokin meni vikaan.. Saavuimme Suomeen 26 tuntia myöhässä aikataulusta ja aika laaja miehen sukuelin otsassa törröttäen.
Anyway, tänäänhän on vasta juhannuspäivä, joten matkaan on vielä vajaat kaksi kuukautta aikaa.. Mutta kuumetta alkaa olemaan jo ilmassa kovin vahvasti. Lukemiemme muiden kertomusten perusteella olemme jo nyt varanneet pari hotelliyötä. Chigagon hotelli on hakusessa, mutta Las Vegasin hotellina tulee olemaan Excalibur. Ennakkoveloitus Excaliburista Visalla yhdestä yöstä oli 62 dollaria, eli tämän hetken mukaan 47 euroa. Los Angelesissa mennään Universalin Hiltoniin parin yön ajaksi (huone on jo varattu, vain hinta on hukassa) ja ihan viimeinen yö tullaan olemaan jossain lentokentän lähellä olevassa hotellissa.
Auto on vuokrattu Suomen Europcarin kautta (suhteet, nuo ihanat suhteet auttavat joka asiassa) National Car toimittaa meille Pontiac G6:n. Parin viikon vuokra siitä on 600 euron pintaan. Ihan kaikkia autosta tulevia lisämaksuja ei ole vielä tiedossa, mutta eiköhän aika nekin näytä. Oma TomTom on päivitetty jo USA:n kartoille, tietysti autovuokraamosta olisi ollut mahdollisuus vuokrata auto ja navigaattori, mutta on ehkä hieman helpompi lähteä suhaamaan maailman turuilla ja toreilla suomenkielisen neuvonnan avustamana. Rouvan kännykkä on myös päivitetty sellaiseeen, joka toimii jenkkilässä (edellinen reissu opetti, ettei ole laisinkaan kiva laskeutua Eurooppaan ja huomata, että vastaajassa on 48 viestiä ja tekstaria pukkaa koko ensimmäisen vuorokauden).
Mutta näillä mennään - tahi tullaan menemään.
